"Kaikki johtuu siitä, ettet rakasta itseäsi",  näin olen kuullut tuhannet kerrat. Joskus itsekin toiselle sanoin näin, että "et voi rakastaa toista, jos et rakasta itseäsi". Toinen kysyi, "miten minä sitten käytännössä voisin rakastaa itseäni enemmän"?

 

Ja en osannut vastata.

 

Miten voisi rakastaa itseään enemmän? Ehkä vastauksen voisi löytää jostain sieltä, kun miettii, miten kohtelee toista, jos häntä rakastaa. Ja kääntää saman kohtelun myös itselleen.

- Toivoo kaikkein parasta toiselle

- Välittää, että hänellä on hyvä olo

- Yrittää suojella maailman pahuudelta

- Yrittää suojella toista ihmisten huonolta kohtelulta, sinä ansaitset parempaa

- Sinä ansaitset olla onnellinen, (MINÄ? minä ansaitsen olla onnellinen?)

- Tuntee toisen, toisen hyvät puolet, mutta myös huonot puolet ja kaikesta huolimatta hyväksyy ja rakastaa häntä

- Haluaa tehdä kaikkensa sen eteen, että toisella olisi hyvä elämä, hyvää ruokaa, kivaa tekemistä vapaa-aikana, kaunis koti, turvallinen ja rakastettu olo

- Haluaa kokea ja nähdä toisen "aidon itsensä", haluaa päästä lähelle häntä ja kuunnella ja ymmärtää........

 

En tiedä. Miten voisi rakastaa itseään? Miksi en voisi rakastaa itseään?

Mitkä ovat taikasanat itsensä rakastamiseen?

 

Aikoinaan Reiki-opettajani kertoi, miten ihmisellä on kuin energiaympyrä. Vähän sama kuin aika, että vuorokaudessa on 24 H. Samalla tavalla ihmisellä on tietty määrä energiaa, ja on hänen oma valintansa, miten hän sen energian käyttää. Mihin asioihin hän sen suuntaa? Ja se, mihin suuntaa energiansa, se on hallitsevin teema elämässä. Mutta tässäkin, vaikka luulet, että suuntaat sen esim. täydellisen kumppanin etsimiseen, haluat että hän tulee, kutsut häntä mielessäsi. Mutta rehellisesti? Ajatteletko sittenkin koko ajan pelokkaasti, että ei hän löydä minua, ei häntä ole olemassa, minulle ei ole ketään...

 

Rakastatko vai pelkäätkö?