Vastuunotto luomisesta ja omasta itsestään. Vastuu siitä, miten ihmisten antaa kohdella sinua...

On vakava paikka kohdata elämässään tilanne, jossa ystävä, jolla oli omana aikanaan suurikin merkitys, on hän, joka vie energiaasi alaspäin. Vie pois Luojatilasta. Pois sydäntietoisuudesta. Minulla on tällainen ystävä. Hän on mukavaa seuraa silloin, kun hyväksyy hänet täysin omana itsenään. Mikä on sinällään todella hyvä juttu.

Mutta kun alkaa tuntua, että hän vetää energiaasi alaspäin, haukkuu sinua selän takana, ei kunnioita yhtään, kaikki pitäisi tehdä hänen tavallaan...Hän alkaa yrittää ottamaan sinusta niskaotetta, perustuen heikkouksiin, mitä itsellä luulee olevan, (vaikkei niitä edes ole, epävarmuudetkin ovat vain = harhaa). Silloin huomaa olevansa risteyskohdassa, että miten pitkään minä annan tämän ihmisen kohdella minua näin, vaikka luulisi, että yhden ihmisen merkitys ei voi kovin suuri olla, niin se on.

Yksikin sellainen ihminen, joka on este omalle luomiselle, on haittatekijä.

Sillä hänen vaikutuksensa elämässä ei ulotu vain niihin hetkiin, kun hänen kanssaan on. Hän on varmasti hyvä peili, mutta ihminen, joka saa minut tuntemaan itseni huonommaksi, pilkatuksi, kaiken väärin tekeväksi... Tarvitsenko todella häntä elämääni?

Pidän hänestä kiinni, sillä hän täyttää tietyn tarkoituksen. Hänen kanssaan käymme aina baareissa, hän on ainoa ystäväni, joka kanssani baariin lähtee. Vaikkei baari olekaan minun paikkani muutoin, niin onhan se hetki ihanaa elää harhassa, että minullakin on ystäviä, joiden kanssa teemme yhteisiä juttuja. Vaikka tiedän, että tavallaan se on aina valhetta. Tavallaan minäkin "hyväksikäytän" häntä, koska näen hänet vain sitä tarkoitusta varten. Eli ihmissuhteemme ei perustu rehellisyyteen. En voi ikinä kertoa hänelle todellisista tunteistani, siitä millainen minä aidosti olen, sillä aina kun olen yrittänyt, hän on pilkannut ja torjunut minut. Siten emme koskaan saavuta luottamuksellista ystävyyttä.

Ja elämässä kaikki asiat, mitkä eivät perustu rehellisyyteen ja luotettavuuteen, ovat minusta hankalia ja tekevät epämukavan olon. Mitä pelkään siinä, että päästäisin irti tämmöisestä ihmisestä ja luottaisin, että saan paremman ystävän?

Pelkään, että jään yksin.

Mikä on huono tilanne, sillä minun ei tarvitse luoda sellaista tulevaisuutta, minä voin luoda, että minä saan paremman ystävän. Sellaisen, joka tekee kanssani monipuolisesti asioita, jolle voi soittaa tarvittaessa, joka avautuu minulle ja minä voin avautua hänelle. En jää yksin, jos en halua jäädä.

Minä otan vastuun siitä, miten minua saa kohdella. Eilen eräs toinen henkilö kohteli minua halveksuvasti. Ei välttämättä tahallaan, mutta ollessani sydän avoinna, täysin läsnä, hän sanoi jotain todella loukkaavaa. Silloin ajattelin, että nyt tälle tulee piste. Että kukaan ei saa syytä, eikä tilaisuutta loukata minua enää. Tietenkin sydämen avaamisessa on aina se vaaransa, otan vastuun siitäkin, mutta minä olen se joka rajani vetää. Minä sanon, että ei!

Ja minä vedän rajani, annan näiden ihmisten mennä, kohti heitä paremmin värähtelyltään vastaavia henkilöitä. Ja kohotan omaa värähtelyäni. Minua ei palvele loukkaamiseen, halveksuntaan, tai epärehellisyyteen perustuvat suhteet. Olipa vika kenessä tahansa. Sillä kaikkihan se on minussa, niin pitkään kuin annan sen olla. Ja minä haluan sanoutua siitä irti.

Tahdon mahdollisimman puhtaaksi. Vaikka sitten se tarkoittaisi, että olisin kuin helmi simpukan sisällä, kirkas, valkoinen, helmiäisen hohtava, mutta kovan kuoren piilossa. Silti tämä on minun elämäni, ja olkoot simpukankuoret sitten uusi kotini.

Minä vedän rajan, minä vedän viivan. Tämä on osa minua, tai tämä oli osa minua, hyväksyn sen, mutta nyt päästän irti. Tämä on täyttänyt tarkoituksena. Päästän heidät menemään.... Ja keskityn luomaan itselleni kauneinta mahdollista tulevaisuutta. :)