Minulla on treffit tänään, leffateatterissa. Ja tietenkin analyyttisenä ihmisenä minun täytyi googlettaa mitä homma voi olla pahimmillaan (vastakkainasettelu) tai parhaimmillaan (selkeys: hyvä olo).

Ja huomaan nauravani yksin ääneen tarinoille mitä googlettamalla löysin... Mikä on hyvä juttu, siten saan värähtelytasoni nousemaan ja mahdollisuudet onnelliseen hyvään iltaan kasvavat. Hyvä olo ja hyvä mieli, iloisuus, vetävät puoleensa hyvää olo ^_^ Haluan valita, että keskityn siihen, että nautin joka hetkestä, olipa treffikumppani millainen tahansa.... Olen omassa voimassani, enkä liikaa luovuta sitä toiselle. Elämässä pitäisi pyrkiä aina nauttimaan hetkistä, omassa itsessään, välittämättä ulkoisista häiriötekijoistä.... Kaikki uusi koettelee tuota taitoa ja haasta sitä.

Otan hänet elämän antamana lahjana vastaan, ja jos hän on todella ihana tyyppi, niin se osoittaa minulle, että minulla on asiat suht kunnossa, kun osasin vetää näin ihanan ihmisen puoleeni. Taas toisaalta jos hän on aivan mahdoton tapaus, kertoo sekin jotain minusta, ehkä osoittaa miten onnellinen olenkaan sinkkuna, tai jokin oppiläksy on edessäni tämän ihmisen muodossa.

Sallin elämän suoda minulle tämän kokemuksen. Ja haluan luoda, että elämä liittää kokemukseen mukaan sivulauseen "kaikista parhainta mahdollista".

 

Tämä sai minut varsinkin nauramaan ääneen, lähteestä: http://www.lily.fi/blogit/suhteellisuudentaju/leffatreffit

"Penkkien tilavuuteen varmaan vaikuttaa sen hetkinen ahdistuskerroin :D Penkki tuntuu kutistuvan kun lähentely ei olekaan toivottua ja tajuaa omaa deittiä "paetessaan" päätyneensä toisella puolella istuvan, oman tyttöystävänsä kanssa leffaa katsomaan tulleen miehen kylkeen... kyseisen miehen ollessa hieman hämmentynyt tästä, että hänellä näyttääkin olevan jopa kaksi tyttöä." Kommentti oli Anna Blue Eyes nimiseltä kirjoittajalta.

 

"Työhaastattelun" tyyppisillä treffeillä olen ollut. Kun kahdessa sekunnissa tajusin, että juu, miehellä on kiva auto, mutta siihen se hohto sitten jääkin. (Treffeistä olisi itse asiassa voinut tulla aika hotit, jos kummatkin olisimme vaan sittenkin istuneet vierekkäisissä autoissa, ja mesettäneet toisillemme kännykällä :-D, kukapa se livekontaktia kaipaakaan...) Miten ei-hyvää-oloa tilanne tuottikaan, kun puoliväkisin yritti nopeasti juoda teekuppiaan loppuun ja silti jutella ystävällisesti ja hauskasti. Nauttia hetkestä (vaikka sydän huusi JUOKSE KARKUUN!) 

Ristiriita! Sydämen hälytysjärjestelmä vilkutti näkyvästi punaista valoa, että ei todellakaan! Mutta minä vain kestin ja hymyilin kohteliaasti. On vaikea tunne olla niin paljon pois omasta linjauksestaan. Kaihoisasti katselin muualle ja samalla kun suuni tuotti puhetta, niin aivoissani selasin miljoonia pakosuunnitelmia.. strategioita... Jouduin hyppäämään rooliin, mistä en pitänyt: miellyttämään toista. Estääkseni vaivautuneen hiljaisuuden... Onni onnettomuudessa, mies oli kohtelias ja päästi minut kivutta pois. Ei edes yrittänyt halata, ai miten onnellinen olo minulle tuli! Se oli ohi! Selvisin!

Mikä purkautui treffien jälkeen naurukohtauksena omalle itselleni. Nauroin niille sanoille ja ajatuksilleni, mitä olin treffeihin ladannut, että miten juuri se mitä ajattelet ja tunnet, sitä saat!

Tänään onnellisuutta ja hyviä hetkiä ^_^