Vaikka edellisessä tekstissä käsittelin hyvin kriittisesti vetovoiman lakia ja oman todellisuuden luomista, niin se ei ole niin yksinkertainen asia. Oma näkemykseni ja tyylini on varmaan jotain siltä ja väliltä. Välimuoto.

Uskon Jumalaan, (ihan persoonana, en vain universaalina alkulähteenä), mutta silti uskon, että vetovoiman laki on olemassa ja minä olen (myös) vastuussa omasta elämästäni ja onnestani, (vaikka Jumala kulkeekin rinnallani). En usko, että Jumalakaan tahtoisi, että nostan jalat pystyyn ja antaudun, että elämäpä tämä elämä nyt puolestani kerta olet olemassa, vaan tarvitaan siinä ihmisen omaa tahtoa ja kykyä haluta elää tätä elämää. Kykyä luoda tarpeita ja haluja. Mutta en halua ikinä tulla egoistiseksi Luojaksi, joka luo hyvää vain itselleen ja omaan elämään, vaan haluan aina, että se hyödyttäisi myös muita ihmisiä ja toisi heille onnea ja iloa. Minä haluan säteillä valoa ja iloa ympärilleni :)

Ja mitä paremmaksi Luojaksi minä omassa elämässäni tulen, sitä enemmän minulla on annettavaa ja mahdollisuuksia auttaa myös muitakin. Täyttää Jumalan suunnitelmaa. Jos sitten Jumala näyttää, että polkuni on jotain ihan muuta, se sitten on, mutta tällä hetkellä näillä mennään :)... Jumala (ja enkelit) ovat minulle konkreettinen voima, joka aina on "se" juttu minulle, paikka missä olen "kotona".

Joten tämä on varmaan se minun linjani. Ainakin tässä ja nyt, tällä hetkellä :)