Minulla on monia oppaita, että miten vedät puoleesi Sielunkumppanisi.. yksi niistä on Kathryn Alicen Love Will Find You.

"You have to kiss a hundred frogs to find your prince." Asian ei tarvitse olla näin. Sitä saat mitä haluat. Sillä Sitä Oikeaa varten tarvitsee vain Yhden Oikean. Ja uskoa siihen, että mikään ei voi pitää sielunkumppaniani pois luotasi. Eikä mitään mitä et halua tehdä, tarvitse tehdä, hänet löytääkseen.

Tämä kohta avautui silmiini, kun "sattumalta" kirjan tänään avasin:

Poikkeus, miksi joskus on hyvä "suudella sataa sammakkoa". "Kathryn Alice kuvailee miten silloin tällöin hänen workshoppiinsa tulee ihmisiä, joiden täytyy tapailla monia monia ihmisiä. Ja usein he tietävät itsekin tämän ja näkevät deittailun hyödyt omalla kohdallaan. Nämä ovat yleensä ihmisiä, joilla on jotain parannettavaa ja heidän parannuskeinonsa on se, että he deittailevat monia. Usein he ovat heitä, ketkä olivat seinäkukkasia tai hyvin ujoja yläkoulussa, joiden täytyy nähdä nyt se, että he ovat sittenkin viehättäviä toisen sukupuolen mielestä. Joskus on hyvä, että he oppivat samaistumaan paremmin vastakkaiseen sukupuoleen. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä.

Jos joku tuttusi tekee tätä, älä tuomitse häntä, Kathryn sanoo. Ymmärrä, että tämä on osa hänen prosessiaan ja tue häntä. Ja jos huomaat itse tekeväsi tätä, hyväksy se ja juhli sitä (mutta ole deiteille rehellinen, että katselet vielä ympärillesi). Hae ystäviltäsi tukea ja ymmärrä ja nauti, että tämä on osa elämääsi nyt. Lopulta päädyt sielunkumppanisi käsivarsille mukana monia kauniita muistoja ja olet jollakin tapaa voinut parantaa itsesi."

 

Minä olen ollut nuoresta asti tavallaan "vangittu" parisuhteeseen. Parisuhde määritteli 80 % elämästäni. En saanut nuorena käydä treffeillä, en jutella vapaasti vastakkaisen sukupuolen kanssa, en katsoa edes heihin päin. Surumielisenä istuin kultaisessa häkissäni ja katselin kaihoten ulkopuolelle. Kunnes tuli aika, että kasvoin liian suureksi häkkiini nähden ja räjäytin häkkini seinät.

 

Siksi en vaan voi kuunnella muiden ihmisten mielipiteitä enää. Minut saa suuttumaan se, jos joku tahtoo hallita minua nyt. Vain minä tiedän miltä minusta tuntuu. Vain minä tiedän, tykkäänkö jostain ihmisestä vai en. Vain minä tiedän mitä minä haluan ja miten. Rakkausasioissa on pakko olla itsekäs. Olin 15 vuotta ei-itsekäs, ja mitä sillä sain? En mitään. On liian suuri hinta uhrata oma elämänsä, oma kasvunsa, omat halunsa toisen ihmisen vuoksi....

Tämä on minun universumini! Minusta wiccan sääntö: "Tee mitä haluat, kunhan et vahingoita ketään." sopii minulle oikein hyvin. Olen saanut paljon kriittistä arvointia, että mikään tapani tehdä asioita ei olisi hyvä... Mielipiteitä riittää ympärilläni... Ja loppujen lopuksi jos niistä tekisi yhteenvedon niin huomaisi, että mikään ei kelpaisi. Mutta jos tiedän, ja koen, että tämä on minun tapani, niin kukaan ei voi päätäni kääntää.

Minun tapa on: Tahdon rauhassa olla vapaa ja tutustua erilaisiin miehiin. Hankkia uusia iloisia hetkiä ja kokemuksia (tietenkin suht turvallisesti). Oppia tuntemaan eri tyyppisiä ihmisiä. Tehdä eri ihmisten kanssa eri asioita. Olla vapaa avamaan suuni! Nauramaan! Olemaan lähellä, iholla! Nauttimaan! Minulle vapaus merkitsee tuota. Ja sitten joku päivä kohdata Sen Oikean, jonka kanssa haluan asettua, monta hyvää kokemusta rikkaampana. Todeta, että hän on ehdottomasti paras kaikista minulle ja olen nähnyt maailmaa jo sen verran, että tunnen itseni ja tiedän kokemuksesta sanoa näin.

Sitten ei enää etsitä vaan sitten sitoudutaan täysillä. Minä haluan olla kerrankin (for the f* sake!) vapaa! Ja vetovoiman lailla vedän puoleeni ihmisiä, ketkä ajattelevat samalla tavalla ja meillä voi olla hauskaa :)